Itseppä halusit ponin.

Eräänä kauniina päivänä päätin että haluan ponin. Ja koska olen aikuinen, voin ostaa sen, toisin kuin lapsena kun en sitä saanut (hyvä etten saanut). Näin yhden ponin kuvan netissä, ja järkevästi ajattelevana ihmisenä ostin sen valokuvan perusteella. 

Bosse oli vuosikas ori varsa kun se saapui meille. Heti kättelyssä se yritti ottaa valtaa pois suuri egoiselta suomen ruunalta. Siitä meinasi tulla oikeasti tappelu. Silmiini on jäänyt kaunis kuva kun, kun auringon laskiessa poni kampeaa +160cm ruunan selkään. Love is love.

Jotenkin heti alusta saakka Bosse on tiennyt mikä on meidän yhteisen taipaleen tarkoitus. Bossen osalta se on olla seurana esim kisamatkoilla, sekä sen lemppari homma, eli tapahtumissa edustaminen ja poni ajelun tarjoaminen. Niistä ei olla oltu koskaan eri mieltä. Kaikesta muusta sitten ollaan oltukin. 

Heti alusta saakka kaikki varoittelivat että ponin kun ottaa, niin hermot menee. 

Ai niinkö?

Kiitos kysymystä, huomasin sen heti ensimmäinsen viikon aikana.

Kävin hakemassa ponin kanalasta, naapurista ja saunasta. Sitten opin laittamaan  sähköaitaan tarpeeksi hyvin kiertävän sähkön myös alimpaan lankaan. 

Kaikista veret seisauttavin tapaus oli, kun eräs naapuri soitti minulle töihin, että teidän poni seisoo keskellä tietä. Salaman nopeudella vaihdoin vaatteet ja kiirehdin kotiin. Voi kamala jos sattuisi jotain… Joku ajaa Bossen päälle tai se säikähtää ja lähtee tietä pitkin kauas. Tie on liukas talvella ja Bossella ei ole edes kenkiä. Voi ei… toivottavasti ehdin ajoissa.

Kun pääsin pihaan, poni oli aidassa syömässä heinää. Se oli mennyt sinne itse takaisin. 

Et oo kokenu kovia

Jos sulla ei oo ponia.