Perinteisesti katsotaan, että ensimmäinen vakituinen asukas, Ingólfur Arnarson , saapui ja asettui Reykjavíkiin vuonna 874 . Hänellä ja hänen jälkeensä tulleilla asuttajilla oli hevoset mukanaan heti alusta alkaen. Islannissa puhutaan myös termistä Landnámsöld eli "asutusaika" (n. 874–930) .
Suurin osa hevosista saapui saarelle juuri vuoden 900 molemmin puolin , kun tuhannet skandinaaviset ja kelttiläiset uudisasukkaat purjehtivat Islantiin etsimään uutta maata. Islannin parlamentti Alþingi sääti jo vuonna 982 lain, joka kielsi hevosten tuonnin saarelle. Eli vuoden 982 jälkeen uusia hevosia ei ole Islantiin tullut!
Viikinkien laivat (drakkarit ja knarrit) eivät ole mitään rahtilaivojaa. Mukaan mahtui vain kourallinen hevosia kerrallaan . Siksi viikingit valitsivat vain kaikkein pienimmät ja sitkeimmät yksilöt – ikään he olisivat valinneet hevosmaailman "käsimatkatavarat" . Kuvittele ahtaaseen laivaan raavaat viikingit, ja heidän sylissään pienet, pörröiset hevoset matkalla kohti tuntematonta.
Geenitutkimus: Viikingit olivat askellajijalostuksen edelläkävijöitä
Vaikka töltti tuntuu meistä jo itsestäänselvyydeltä, se on itseasiassa harvinainen geneettinen mutaatio , joka on säilynyt ja yleistynyt viikinkien ansiosta. Vuonna 2012 julkaistu laaja kansainvälinen tutkimus tunnisti niin kutsutun "tölttigeenin" eli DMRT3-geenin.
Tämä geeni säätelee selkäytimen hermoverkkoja , jotka ohjaavat hevosen jalkojen koordinaatiota. Tutkimuksessa selvisi myös jotain mullistavaa viikinkien historiasta:
Tietoinen valinta: Tutkijat analysoivat muinaisten hevosten DNA-näytteitä ja toimivat, että tölttigeeni yleistyi räjähdysmäisesti juuri viikinkiajan Islannissa. Viikingit tunnistivat tölttiä ja passia menevät hevoset, ja suosivat niitä jalostuksessa niiden tarjoaman matkustusmukavuuden vuoksi.
Tutkimukset kutsuvat siihen, että viikingit saattoivat tuoda tölttigeenin Islantiin mukanaan nykyisen Iso-Britannian alueelta. Kun mutaatio saapui Islannin eristyneisiin olosuhteisiin, se vakiintui osaksi koko populaatiota, koska tasainen kyyti laavakentillä oli elinehto.
Liitopassin mysteeri: Sama DMRT3-geeni mahdollistaa myös liitopassin . Viikinkiajan ratsastajille hevonen, joka kykeni sekä tasaiseen tölttiin että salamannopeaan passiin, oli arvokkain mahdollista statussymboli – todella sotaherran "superauto".
"Kun nouset issikan selkään, et nouse vain hevosen selkään, vaan nautit yli tuhat vuotta vanhasta geneettisestä innovaatiosta. Viikingit tiesivät jo vuonna 900 sen, minkä me tiedämme nyt: miksi tyytyä kolmeen askellajiin, kun voi saada viisi?"
Edes kuolema ei erota ratsukkoa
Viikingit uskoivat, että hevonen on "liminaalinen olento" – eli se pystyy kuljettamaan ratsastajansa maailmojen välillä, elävien maasta kuolleiden maahan. Islannista on löydetty yli 350 viikinkiaikaista hautaa, ja joka kolmannesta on löytynyt hevosen jäänteitä. Tämä kertoo hevosen suuresta merkityksestä nimenomaan Islannin asuttajille.
Hevonen ei ollut vain ratsu , vaan suojelija: joissakin haudoissa hevosen kallo on katsomaan kohti vainajaa, ikään kuin se vartioisi tämän unta tuonpuoleisessa.
Arkeologiset löydöt paljastavat myös viikinkien pragmaattisuuden: lähes kaikki hautahevoset olivat voimakkaita oriita, jotka kelpasivat soturin matkakumppaneiksi Valhallaan. Tammojen jäänteitä on löytynyt enemmän jätekuopista, mikä viittaa siihen, että niillä oli tärkeä rooli yhteisön ravinnonlähteenä haastavissa olosuhteissa.
"Góður hestur á sér enga liti." (Hyvällä hevosella ei ole väriä.) – Islantilainen sananlasku
Tämä tarkoittaa, että 💕hevosen arvo ei riipu sen ulkonäöstä tai väristä, vaan sen taidoista, kestävyydestä ja askellajeista. 💕
Hepulin puodin issikka sarja on kunnian osoitus tälle mahtavalle rodulle.
https://hepulinpuoti.com/collections/issikka-tuotteet
Lähteet ja lisälukemista:
-
Andersson, L. et al. (2012): Mutations in DMRT3 affect locomotion in horses and spinal circuit function. Nature-lehti. (Tämä on se kuuluisa "tölttigeenitutkimus").
-
Ebenesersdóttir, S. S. et al. (2018): Ancient genomes from Iceland reveal the making of a human population. Science-lehti. (Tutkimus, joka valottaa Islannin asuttamista ja eläinten tuontia).
-
Kristjánsson, S. & Björnsson, H.: The History of the Icelandic Horse. (Yleisteos rodun historiasta ja kehityksestä).
-
Islannin kansallismuseo (Þjóðminjasafn Íslands): Arkeologiset tiedot viikinkiajan hevoshautoista ja asutushistoriasta.
- Linkki tutkimukseen https://www.nature.com/articles/nature11399